Peru osa 7, Cuzco - Inkojen vanha pääkaupunki

Cuzco

Inkoilla oli Perussa ja Etelä-Amerikassa mahtava valtio vielä 1500-luvulla. Inkojen valtakunta oli suurempi kuin yksikään eurooppalainen valtio siihen aikaan. Inkojen valtakunnan nimi oli Tahuantisuyo- neljän ilmansuunnan valtakunta, valtakunnan hallitsijana oli Inka, ylhäinen herra. Cuzco oli valtakunnan pääkaupunki, jonne kaikki tiet valtakunnasta tulivat. Cuzco oli inkoille maailman napa, jossa palvottiin temppeleissä aurinkoa ja äiti maata. Inkojen aikaisesta Cuzcosta ei ole paljon mitään jäljellä. Espanjalaiset konkistadorit Pizzarron johdolla pistivät valtakunnalle päätepisteen vuonna 1532. Cuzco tuhottiin ja ryöstettiin, kultaista puutarhaa ei enää ole.  

Espanjalaiset rakensivat omia talojaan Inkojen muurien päälle.

Nykyistä Cuzcoa leimaa siirtomaavallan aikaiset rakennukset katolisia kirkkoja myöten. Inkojen aikaisia muureja on vielä kaupungissa jäljellä jonkin verran. Cuzcon vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja kulissien sisällä varsin moderni kaupunki, joka on Perun kolmanneksi suurin. Hampurilaisketju McDonaldsin tulo sallittiin kaupunkiin, mutta vain sillä ehdolla että kaikki riekkuvat valomainokset loistavat poissaolollaan.

Casa Boutique Tika Wasi ja polkupyörän päälle rakennettu Coca tee piste

Hotellimme Cuzcossa sijaitsi vanhan kaupungin rinteessä, josta oli vajaan puolen tunnin kävelymatka Placa de Armasille. Hotellin nimi oli Tika Wasi, joka on ketsuaa, inkojen kieltä ja se tarkoittaa kukkataloa. Vaikka hotelli oli keskustassa, niin sen keskellä oli pieni idyllinen puutarha jossa oli mukava istua illan hämärtyessä ja nauttia Coca teetä.

12 -kulmainen kivi muurissa. Yksi maailmanihme tämäkin jota tullaan katsomaan Cuzcoon ympäri maailmaa.

  Meillä oli aikaa tutustua Cuzcoon yhden kokonaisen vuorokauden ajan. Suuri osa Cuzcon vanhan kaupungin kaduista on todella kapeita nupukivikatuja ja ne ovat siirtomaavallan ajalta. Hyvä kun yksi auto mahtui kadulla ajamaan, siinä sitten peruuteltiin kun toinen auto tuli vastaan, liikenne Perussa oli muutenkin yhtä kaaosta varsinkin Limassa. Perulaisen paikallisoppaan kanssa tehtiin neljän tunnin kävelykierros Cuzcossa. Oppaan kanssa käytiin mm. kaupungin suurimmassa katolisessa kirkossa, Inka museo Coricanchassa  ja kierroksen päätepisteenä oli Mercado de San Pedro, joka on kaupungin ykköskauppahalli. 

Mercado de San Pedro

Kukkia San Pedrossa

Mercado de San Pedro on suuri kauppahalli, jossa tarjolla on vähän kaikkea maan ja taivaan välillä aina shamanismia myöten, grillattua marsuakin oli San Pedrossa tarjolla. Yllätyksekseni rocotoja oli tuolta jopa vaikea löytää. Neljä erilaista ja eriväristä rocotoa sain kuitenkin Cuzcosta kasaan. Oppaan mukaan chilit ja monet muut tuotteet tulevat Cuzcoon ihan lähiseutujen viljelijöiltä. Perussa oli marraskuun alussa vasta kevät aluillaan kuivan talven jälkeen. Rocototarjonta olisi saattanut olla huomattavasti parempi vaikka puoli vuotta myöhemmin.

Chilejä San Pedrossa

Cuzcolaisia rocotoja

Cuzcossa olisi ollut myös toinen kauppahalli Wanchaqin kaupunginosassa. Kun koko päivä oli kävelty vanhassa Cuzcossa, olin niin poikki, etten enää illalla jaksanut lähteä Mercado de Wanchaqiin, jonne olisi ollut yli puolen tunnin kävelymatka hotellilta. Oppaan mukaan se olisi ollut lähinnä hedelmätori, mutta tiedä sitten mitä sieltä olisi voinut löytyä. Vähän jäi kuitenkin harmittamaan että tämä ainutlaatuinen tilaisuus jäi käyttämättä, ehkä sitten ensi kerralla jos sellainen vielä joskus tulee. Cuzco oli kyllä hieno kaupunki, ja sen vanha kaupunki oli laaksossa jota ympäröivät vuoret jonne myös kaupunki osittain levittäytyi. Erityisesti iltavalaistuksessa kaupunki oli vaikuttava kun keskellä kaupunkia oli suuri katolinen kirkko ja Placa de Armas. Silti Cuzcosta jäin jotain kaipaamaan ja yksi lisäpäivä olisi ollut vielä paikallaan, matkan lopussa kun oltiin jo varsin väsyneitä jatkuvasta matkustamisesta.

Mausteita, siemeniä ja suolaa inkojen vanhoilta suolakaivoksilta Marasista.

Cuzcosta lähdettiin lentokoneella Limaan seuraavana aamupäivänä. Cuzcon lentokenttä oli keskellä kaupunkia, ei tosin vanhassa kaupungissa, lentäen matka Andien yli kesti vain tunnin verran. Tämä ainutlaatuinen kahden viikon kierros Perussa oli nyt tulossa kohti loppua. Matkatarinat Perusta ovat nyt tulleet päätökseen ja tämä oli viimeinen osa seitsemänosaisesta sarjasta.

Paistettua marsua myytiin kadulla.

Shamanismia San Pedrossa

Monilatvaiset runkotomaatit

Runkotomaattien kasvu ei käytännössä pääty koskaan ja ammattikasvihuoneissa niitä kasvatetaankin monimetrisinä ja taimia lasketaan alas sitä mukaa kun tomaatit ovat alhaaltapäin kerätty. Harrastehuoneissa tämä ei yleensä ole mahdollista kun huoneet ovat varsin pieniä, joten alaslasku on varsin hankalaa kun tilaa on hyvin vähän penkeissä.
Runkotomaatti kasvaa kuitenkin varsin nopeasti jo huoneen kattoon kiinni, ja itse ole ratkaissut tätä ongelmaa kasvattamalla joitakin runkotomaattilajikkeita monilatvaisena, jolloin pituuskasvu hidastuu ja satoa taimesta saa myös paljon enemmän. Ylläoleva runkotomaatti Erk haarautuu yleensä itsekseen ja kasvissa on jo neljä latvaa ja pituutta n. 1,5 metriä. Haarautumiskohtien kuvaaminen oli jo hankalaa kun kasvihuoneessa on erittäin tuuheaa. Huoneen lappeen Erk saavuttaa kesäkuun aikana.

Raakileita Erk -tomaatissa ja ensimmäiset kypsät saadaan jo varmuudella ennen juhannusta.

Cherokee Purple -tomaatti on vielä huomattavasti pienempi kuin Erk ja sekin on haarautunut luonnollisesti, ilman että toisen latvan olisi tarvinnut kasvattaa "varkaasta".

Andine Cornue -jättirunkotomaatti on ensimmäinen tomaatti joka minulla kasvaa vesiviljelyssä ja se on nyt vajaat 1,5 metriä korkea ja latva haarautunut siinäkin itsekseen.

Pohjanmaa Kaunitar on voimakaskasvuinen runkotomaatti, jota kasvatan aina yksilatvaisena. Tomaatit ovat pitkulaisia ja kasvilla on mittaa nyt noin 180 cm. Runko saa kasvaa keskikesällä jo huoneen harjalla poikittain ja tomaatteja siihen tulee yleensä runsaasti viimeistään kasvin kiemurrellessa kasvihuoneen katossa.

Tomaattikausi vaikuttaa kaikinpuolin lupaavalta ja erityisesti amppelitomaatit ovat reheviä ja antavat jo satunnaisesti satoa. Kuvan amppelitomaatti Tumbler F1 on kasvihuoneen katossa jo yli 1,5 metriä leveä ja tarkoituksena olisi yrittää saada se vielä edes jotenkin ehjänä alas, koska se varjostaa pahasti alla kasvavia rocotoja. Rocotot ovatkin jo pituuskasvussa saavuttaneet tomaatin.

Peru osa 6, Machu Picchu

Machu Picchu on yksi maailman kuuluisimmista nähtävyyksistä. Machu Picchu on Inkojen aikainen entisöity rauniokaupunki suuren vuoren huipulla lähes läpipääsemättömän metsikön keskellä lähellä Sacred Valleyta. Lähes jokainen Perun matkailija käy Machu Picchulla ja sitä ei vain voi jättää väliin, vaikka se onkin nykyään valtava turistikohde ja Perun valtion rahastussampo.

Machu Picchu oli meillä ohjelmassa ihan matkan lopuksi, jonka vuoksi matkaväsymys alkoi jo painamaan päälle. Sää oli mitä parhain kuten jokaisena päivänä kun olimme Perussa, sadevaatteita kuljetettiin ihan turhaan mukana parin viikon aikana, vaikka säätiedotukset lupailivat epävakaista säätä Andeille.

Lähtö Machu Picchulle Ollantaytambon rautatieasemalta

Urubamba -joki kapeni kun Machu Picchu lähestyi

Machu Picchulle lähdettiin aikaisin aamulla junalla Ollantaytambosta. Valtion rautatieyhtiö PeruRail kuljettaa kaikki matkailijat junalla Machu Picchulle Sacred Valleystä, kun oikeastaan muuta reittiä sinne ei pääse. Junamatka Aquas Calientesiin, joka on kylä Machu Picchun juurella, kesti runsaan tunnin.  Rautatie meni Urubamba -jokea pitkin rehevien metsikköjen ja vuorten läpi, matkalla näkyi myös lumihuippuisia vuoria, joka tuntui lähes uskomattomalta kun oltiin matkalla lähes trooppiselle seudulle. Juna meni hissukseen, koska raiteilla olisi voinut olla mitä erilaisempia eläinkunnan edustajia päivää viettämässä. Lopulta saavuttiin Aquas Calientesiin, josta matka jatkui busseilla serpentiinitietä ylös vuorelle. Turisteja Machu Piucchulla oli valtavasti, joka hiukan latisti paikan tunnelmaa, kun joka paikkaan joutui jonottamaan ennen kuin päästiin itse inkojen kaupunkiin, joka avautui ylhäällä pilvimetsien keskelle. Näkymät olivat henkeäsalpaavat ylhäällä Machu Picchulla, jonka vieressä kohosi Wayna Picchu (nuori huippu). Machu Picchu ei välttämättä sovi korkeanpaikankammoisille vaikka itse rauniokaupungissa olikin turvallista liikkua mm. laamojen kanssa.

Laamoja Machu Picchulla

Machu Picchulla oltiin muutama tunti Victor nimisen oppaan johdolla tutustuen paikkaan ja sen historiaan, iltapäivällä palattiin bussilla takaisin kylään vuoren juurella eli Aquas Calientesiin.

Pilvimetsiä ja sokeritoppavuoria oli silmänkantamattomiin.

Aquas Calientesissa oli Perun matkailutoimiston pieni toimisto jossa meillä oli reput säilytyksessä Machu Picchulla käynnin aikana ja siellä tapasimme ainoan suomalaisen koko kahden viikon Perun matkan aikana. Kylästä löytyi myös pieni tori, jossa oli mm. rocotoja myytävänä ja mukaan kotiin tuli yksi punainen rocoto, joka sai nimekseen Machu Picchu Rojo. Tämä rocoto selviytyi lopulta matkalaukussa kotiin asti ja se tuli nautittua kotisuomessa leivän päällä. Makua siinä oli vielä jäljellä vaikka se oli jo hiukan väljähtänyt ja polte kadonnut matkatessaan maailman toiselta puolelta Suomeen.

Kunnian Machu Picchun löytämisestä on saanut amerikkalalinen tutkimusmatkailija Hiram Bingham

Aquas Caliente

Rocoto Machu Picchu Rojo

Viiniköynnökset toukokuussa

Mitä kuuluu viiniköynnöksille nyt toukokuussa kun kesäkin tuli varsin nopeasti Suomeen. Kasvihuoneissa kesä on jatkunut jo kauan ja siellä viiniköynnökset ovatkin jo hyvässä kasvussa.

Supaga Monexin kasvihuoneessa heräsi joskus huhtikuun loppupuolella ja siitä lähtien kasvu on ollut jo hurjaa kuten yleensä talvihorroksesta heräävillä viiniköynnöksillä. Kukka-aiheitakin on kasvissa jo ihan mukavasti muodostumassa. Satoa Supaga rupeaa antamaan varmaan heinäkuun aikana.

Merlot ja Chardonnay Euro-Serren kasvihuoneessa ovat jo paljon pitemmällä ja rypäleterttujakin on tulossa useita. Kasvit heräsivät talviunilta maaliskuussa kun huoneen lämpötilaa nostettiin. Viiniköynnösten kasvusto täyttää jo huoneen katon ja vierekkäin kasvavat kasvit menevät sekaisin huoneen katossa, kun rypäleet kypsyvät niin vasta tietää mikä terttu kuuluu millekin kasville, niin sekaisin ne tuolla ovat. Hedelmäterttujen pölytys ei ole ihan täydellisesti onnistunut.

Tammikuussa leikkasin Merlotin ja Chardonnayn ja otin samalla pistokkaita joiden kasvuunlähtö näyttää onnistuneen.

Ulkona terassin kupeessa on talvehtinut Zilga, jolla ikää on jo yli kymmenen vuotta. Pienen taimen istutin joko vuonna 2006 tai 2007 ja satoa se antaa hyvin yleensä joka toinen vuosi. Zilgan heräämistä odotellaan nyt kun ilmat lämpenivät.

Amppelirocotot

Monexin kasvihuoneen amppelirocotoilla on kukinta nyt parhaimmillaan. Podien muodostus oli huhtikuussa heikonlaista, mutta nyt niitä rupeaa jo jäämään kiinni. Kirvat ovat myös tänä vuonna vaivanneet chilejä.
Amppelirocotoja on huoneessa nyt kuusi erilaista lajiketta sekä lisäksi huoneessa on kolme tomaattiamppelia, joista ainakin osa lähtee kesäksi huoneesta mahdollisesti lasiterassille. Voi olla että joku amppelirocotokin saa vielä siirron ennenkuin kasvaa liian suureksi.

Rocoto Puno Amarillo on huoneessa paraatipaikalla ja kirvat ovat nyt olleet kiusana erityisesti tässä kasvissa. Podeja tulossa vasta yksi tai kaksi.

Rocoto San Pedro Orange on käytävän toisella puolella ensimmäisenä nauttimassa parhaasta auringonpaisteesta. Tämä Cuzcolaislajike on lähtenyt hurjasti kukkimaan ja kukat ovat erittäin suuria. Kasvukin on kasvilla nyt kiihtynyt ja podeja tulossa useita.

Rocoto Puno Blanco huevo on huoneen perällä ja oli kaikkein vaatimattomin kasvi, joka maaliskuussa amppeliin pääsi. Tämä Punolaisrocoto on kuitenkin kasvanut mainiosti ja on erittäin tuuhea ja kukinta on stimuloitunut viime viikkoina.

Yhteenvetona voin todeta että vaikka podien muodostus on toistaiseksi ollut jopa heikkoa, niin kasveihin olen kuitenkin varsin tyytyväinen ajankohtaan nähden. Kukinta kiihtyy nyt koko ajan ja podejakin jää jo paremmin kasveihin kiinni. Ravinneliuoksen kasvit saavat automaattisesta tippukastelusta ja käytössä on Nutriforten kaksikomponenttiset tomaatti-mansikka, typpi-kalsium lannoitteet.

Kasvihuoneen lämmityskustannuksista

Viime talvesta lähtien Euro-Serren kasvihuoneen lämmityksestä on huolehtinut syksyllä hankittu diesellämmitin Airrex AH-300. Kovinkaan tarkkaa seurantaa lämmityskuluista en ole keväällä pitänyt, vaan tiedot perustuu lähinnä siihen miten usein olen kanisterin kanssa käynyt mittarilla hakemassa täydennystä.

Huhtikuu oli erittäin kylmä kuukausi. Vaikka päivällä paistoi monesti aurinko, niin öisin olikin todella kylmää, ja useasti pakkanen kipusi kymmenenkin asteen paikkeille. Kasvihuoneen minimilämpötilaa olen pitänyt helmikuun puolestavälistä asti +13 asteessa. Keskimäärin kerran viikossa olen hakenut kanisterin verran polttoöljyä ja 18 litraa on määrä mitä siihen mahtuu. Tämä tekee vuorokautta kohti poltto-öljyn kulutukseksi jotain 2,5 - 3 litraa joka rahassa tekee saman määrän euroissa, kun poltto-öljy maksaa noin euron/litra.

Kulutus oli aikalailla samaa luokkaa myös maaliskuussa, mutta silloin lämmitettävä alue oli pienempi lähes koko kuukauden. Kuplamuoveilla lämmitysalaa oli noi 42 kuutiota, ja kun muovit otettiin pois niin harjan verran tuli lisää lämmitysalaa, joka on noin 5-6 kuutioita ihan arviolta. Mitä pitemmäksi päivät tulee ja mitä kauemmin aurinko paistaa, niin sitä harvemmin lämmitintä enää tarvitaan. Aurinkoisena huhtikuun päivänä lämmitin on enää käynyt ilta yhdeksän ja aamu seitsemän välillä.

Helmikuisen korjausoperaation jälkeen diesellämmitin on toiminut hienosti ja termostaatti pitää huolen koska lämmitin käynnistyy ja käytännössä laite on täysin huoleton, kunhan vaan polttoöljyä lisää kerran tai kaksi viikossa. Olen ollut nyt erittäin tyytyväinen laitteen hankintaan ja että tällainen laite yleensä löytyi markkinoilta, kun pakokaasupäästötkin ovat niin olemattomat, että mitään ulos huoneesta johdettavaa pakoputkea ei laite tarvitse, vaikka huoneen pinta-alakin on vain vajaat 22 neliötä.
http://www.rexnordic.com/fi/kategoria/diesel-lammittimet

Peru osa 5, Inkojen Pyhä Laakso - Sacred Valley

Inkojen Pyhä laakso - Sacred Valley

Inkojen Pyhä laakso on Perun Andeilla, ja laaksolla on pituutta n. 80 km ja leveyttä parhaimmillaan n. 50 km. Laaksoa halkoo joki Rio Vilcanotta, joka tunnetaan myös nimellä Urubamba joki. Sacred Valleyn suurin kaupunki on Cuzco, joka on vanha Inkojen pääkaupunki. Muita merkittäviä kaupunkeja laaksossa ovat mm. Chinchero, Pisac, Urubamba ja Ollantaytambo. Ollantaytambo sijaitsee laakson luoteisnurkassa, josta on vielä Urubamba –jokea myötäillen rautateitse n. 30 kilometrin matka Machu Picchulle.

Pisacin torin tuotteita

Vietimme Sacred Valleyssä kaksi vuorokautta yöpyen hostellissa Ollantaytambossa. Pisacin kaupungin yllä vuorilla oli mahtavat Inkojen aikaiset viljelyterassit sekä useita varsin hyvin säilyneitä rakennuksia. Pisacin kaupungissa käytiin pikaisesti ja sen torilla. Pisacista löysin kolme uutta rocotolajiketta, torilla oli myös paljon erilaisia perunoita myynnissä. Kaikkiaan Pyhässä laaksossa viljellään yli 2000 erilaista perunalajiketta. Olosuhteet laaksossa ja vuorilla kun ovat erittäin suotuisat perunanviljelyyn. Urubamba jäi matkalta väliin, käytiin vain syömässä kaupungin edustalla ja sieltä jatkettiin laakson päässä olleeseen pikkukaupunkiin Ollantaytamboyhin.

Inkojen varastorakennuksia ja vartiotorni vuorella

 Ollantaytambo sijaitsee kolmen vuoren juurella aivan upealla paikalla. Vuorilla on mahtavia Inkojen aikaisia rakennelmia ja mm varsin hyvin säilynyt vartiotorni erittäin korkealla. Miten nämä kaikki on tuonne vuorille rakennettu, ei vain voi käsittää. Painavimmat vuorille ylös raahatut kivipaasit kun ovat yli 17000kg painoisia. Inkojen kivityötaito on ollut käsittämättömän hienoa ja mitään side-aineita ei kivien välissä ole käytetty, vaan kivet sopivat saumattomasti  yhteen.

Salineras Ranc Marasissa

Sacred Valleyssä toinen viettämämme päivä oli vapaapäivä, ja siksi päiväksi olimme järjestäneet omatoimiretken Marasissa sijaitsevalle Salineras Ranc –hevostilalle. Kahden tunnin ratsastusretki Urubamba joen laakson huimissa maisemissa oli uskomattoman hieno kokemus. Perun kaunis luonto oli läsnä ja polun varrella niityillä oli lampaita, pässejä, laamoja ja monia muita kotieläimiä joko vapaana tai vain narulla kiinni tolpassa. Oltiin kuin aikamatkalla sata vuotta taaksepäin ja sää oli mitä parhain, kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta.

Urubamba joen laaksossa perulaisen Paso hevosen "Tornadon" kanssa ratsastamassa

Ratsastusretken päätteeksi Meille tarjottiin ranchilla neljän ruokalajin perinteinen perulainen ateria. Kokki pisti parastaan ja se oli varmaan paras koskaan syömäni ateria. Alkupalana kun oli vielä Rocoto Relleno, joka oli minulla ollut toivomuslistalla ykkösenä. Perulainen ruoka on erittäin hyvää ja kaikki tehdään aina tuoreista aineksista. Ranchilla oli oma viljelypalsta, jossa kasvatetaan kaikki keittiön käyttämät vihannekset, juurekset, salaatit, tomaatit jne.

Ollantaytambo - Pieni viehättävä kaupunki kolmen vuoren juurella

Loppupäivä ja ilta vietettiin taas Ollantaytambossa, joka oli todella viehättävä pikkukaupunki, jossa koirat, kanat ja kukot tepastelivat vapaana siellä täällä, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt  ”Ollantassa”. Ollantaytambossa oli myös pieni tori, jossa paikalliset viljelijät myivät tuotteitaan. Sieltä löytyi neljä uutta rocotolajiketta jotka maksoivat yhteensä yhden solen. 1 sole on n. 0,3 eur eli rocotot eivät maksaneet oikeastaan mitään, muutenkin tuotteet olivat halpoja, usein ostettiin erilaisia hedelmiä kaupunkien toreilta ja kauppahalleilta. Ilta oli lämmin ja se vietettiin Ollantaytambon pienellä keskuspuistolla kuunnellen paikallisten esittämää ohjelmaa, joka myös ilmeisesti televisioitiin. Seuraavana aamuna aikaisin lähdettiin siten kaupungin rautatieasemalta kohti Machu Picchua, matkan yhtä kohokohtaa.

Ollantaytambon keskusta

Ollantaytambon tori

Pichingoton pieni kirkko Marasissa

Viime syksyn Perun matkastamme löytyy myös yli kahdeksan sivuinen juttu kuluneella viikolla ilmestyneestä Suomen Chiliyhdistyksen "Chilin Poltteessa" -lehdestä. Juttu pitää sisällään myös 24 valokuvaa, joten varsin kattava kokonaisuus reissusta on nyt myös painettuna versiona.