keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Peru osa 6, Machu Picchu

Machu Picchu on yksi maailman kuuluisimmista nähtävyyksistä. Machu Picchu on Inkojen aikainen entisöity rauniokaupunki suuren vuoren huipulla lähes läpipääsemättömän metsikön keskellä lähellä Sacred Valleyta. Lähes jokainen Perun matkailija käy Machu Picchulla ja sitä ei vain voi jättää väliin, vaikka se onkin nykyään valtava turistikohde ja Perun valtion rahastussampo.

Machu Picchu oli meillä ohjelmassa ihan matkan lopuksi, jonka vuoksi matkaväsymys alkoi jo painamaan päälle. Sää oli mitä parhain kuten jokaisena päivänä kun olimme Perussa, sadevaatteita kuljetettiin ihan turhaan mukana parin viikon aikana, vaikka säätiedotukset lupailivat epävakaista säätä Andeille.


Lähtö Machu Picchulle Ollantaytambon rautatieasemalta

Urubamba -joki kapeni kun Machu Picchu lähestyi
Machu Picchulle lähdettiin aikaisin aamulla junalla Ollantaytambosta. Valtion rautatieyhtiö PeruRail kuljettaa kaikki matkailijat junalla Machu Picchulle Sacred Valleystä, kun oikeastaan muuta reittiä sinne ei pääse. Junamatka Aquas Calientesiin, joka on kylä Machu Picchun juurella, kesti runsaan tunnin.  Rautatie meni Urubamba -jokea pitkin rehevien metsikköjen ja vuorten läpi, matkalla näkyi myös lumihuippuisia vuoria, joka tuntui lähes uskomattomalta kun oltiin matkalla lähes trooppiselle seudulle. Juna meni hissukseen, koska raiteilla olisi voinut olla mitä erilaisempia eläinkunnan edustajia päivää viettämässä. Lopulta saavuttiin Aquas Calientesiin, josta matka jatkui busseilla serpentiinitietä ylös vuorelle. Turisteja Machu Piucchulla oli valtavasti, joka hiukan latisti paikan tunnelmaa, kun joka paikkaan joutui jonottamaan ennen kuin päästiin itse inkojen kaupunkiin, joka avautui ylhäällä pilvimetsien keskelle. Näkymät olivat henkeäsalpaavat ylhäällä Machu Picchulla, jonka vieressä kohosi Wayna Picchu (nuori huippu). Machu Picchu ei välttämättä sovi korkeanpaikankammoisille vaikka itse rauniokaupungissa olikin turvallista liikkua mm. laamojen kanssa.

Laamoja Machu Picchulla
Machu Picchulla oltiin muutama tunti Victor nimisen oppaan johdolla tutustuen paikkaan ja sen historiaan, iltapäivällä palattiin bussilla takaisin kylään vuoren juurella eli Aquas Calientesiin.

Pilvimetsiä ja sokeritoppavuoria oli silmänkantamattomiin.


Aquas Calientesissa oli Perun matkailutoimiston pieni toimisto jossa meillä oli reput säilytyksessä Machu Picchulla käynnin aikana ja siellä tapasimme ainoan suomalaisen koko kahden viikon Perun matkan aikana. Kylästä löytyi myös pieni tori, jossa oli mm. rocotoja myytävänä ja mukaan kotiin tuli yksi punainen rocoto, joka sai nimekseen Machu Picchu Rojo. Tämä rocoto selviytyi lopulta matkalaukussa kotiin asti ja se tuli nautittua kotisuomessa leivän päällä. Makua siinä oli vielä jäljellä vaikka se oli jo hiukan väljähtänyt ja polte kadonnut matkatessaan maailman toiselta puolelta Suomeen.


Kunnian Machu Picchun löytämisestä on saanut amerikkalalinen tutkimusmatkailija Hiram Bingham

Aquas Caliente
Rocoto Machu Picchu Rojo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti